Puhutun viestin merkitys on meidän aikanamme suurempi kuin koskaan, huolimatta teknologian ja visuaalisten apuvälineiden määrän jatkuvasta lisääntymisestä niin työpaikoilla kuin kotonakin. Lisäksi annamme itsestämme jatkuvasti viestejä ulospäin kun puhumme. Puhuttu viesti on siis arkea niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Nykyään tiimit ovat miltei jokaisen työpaikan perusyksikkö. (Parkkola, 17) Jokaista asiaa varten muodostetaan jo melko pienissäkin yrityksissä omat tiiminsä: on viestintätiimiä, on kehitystiimiä, omat tiiminsä on myös virkistystoiminnalle ja työolosuhteiden järjestelylle. Näissä tiimeissä on kyettävä kommunikoimaan, jotta työt sujuisivat. Lisäksi firmat kouluttavat työntekijöitään ilmaisemaan itseään paremmin ja näin toimimaan tehokkaammin työssään.
Tiimityöskentelyn lisäksi puhuttu viesti on työnantajan kannalta myös tärkeä osa arkista kommunikointia. Näissä tilanteissa annamme huomaamattamme tietynlaisen kuvan itsestämme. Työpaikasta riippuen tällä huomaamattomalla mutta jatkuvalla viestinnällä on merkitystä. Monet yritykset ovat tarkkoja siitä, millaisen kuvan heidän työntekijänsä antavat itsestään työajan ulkopuolella. Tämän vuoksi tietyissä firmoissa odotetaan varsinkin johtoportaalta tietynlaista käytöstä myös vapaa-ajalla.
Puhuttuun viestiin on syytä kiinnittää huomiota myös perinteisissä yhteyksissä. Tärkeä osa nykyaikaista osaamista monella työpaikalla on selkeä esitelmöintikyky. Puhujan tulee kyetä esittämään asiansa niin, että kuulijoilla herää mielenkiinto käsiteltyyn asiaan. Toisaalta puhujan tulee olla ulosannissaan luottamustaherättävä ja vakuuttava. Harva puhuja pystyy olemaan kaikkea edellä mainittua yhtä aikaa, mutta kun tavoitteet ovat selkeät, ovat tulokset parempia.
Keinot selkeään puhe-esitykseen ovat yksinkertaiset. Kirjassaan Kulttuurituottajan tiedotusopas Timo Parkkola käsittelee jo antiikin Kreikassa listattuja hyvän puheen vaiheita. Ensimmäiseksi on kasattava ainekset puheeseen. On kerättävä mahdollisimman laajalti monipuolista materiaalia ja perehdyttävä siihen huolella. Toiseksi materiaali on jäsenneltävä järkeväksi kokonaisuudeksi. Mikään ei pelasta huonosti jäsenneltyä ja epäselvää kokonaisuutta. Kolmanneksi on valittava esitykselle asian mukainen tyyli. Tässä kohtaa on hyvänkin puhujan helppo tehdä itsestään epäuskottava, jos valitsee esitykselleen aiheeseen sopimattoman tyylin. Neljänneksi puhujan tulee omaksua asia, josta hän muille kertoo. Jälleen on epäuskottavaa, jos puhuja vaikuttaa siltä, että hän lukee itselleen käsittämätöntä tekstiä suoraan paperista. Viidenneksi on puhujan huomioitava kehon kieli ja sen vaikutukset esitykseensä. Jo pienetkin asiat saattavat viestiä epävarmuudesta tai epäluotettavuudesta. Kun yllä listatut asiat ovat kunnossa, pitäisi esityksen olla ainakin pintapuolisesti kunnossa.
Antiikin retoriikkaan voidaan tehdä myös muutamia varsin hyödyllisiä lisäyksiä. Tärkeimpänä näistä voidaan pitää tutustumista yleisöön ennalta. Kenelle olet menossa puhumaan? Missä puhut? Mistä heille puhut? Tyyli on valittava yleisön mukaan. Lisäksi tulee huomioida puheen tarkoitus. Onko kyseessä opetustilaisuus vai illanistujaiset? Myös puheen tarkoitus vaikuttaa moniin huomioitaviin asioihin. Hyvä puhuja huomioi myös tilaisuuden järjestäjän normit ja tavoitteet kuten esimerkiksi aikataulun ja tilaisuuden hengen.
Julkista puhe-esitystä valmisteltaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkeen ei voi varautua. Koskaan ei voi huomioida kaikkien tarpeita ja aina esitys on jonkun mielestä keskinkertainen tai huono. Tärkeää on myös muistaa olla tilanteessa kuin tilanteessa oma itsensä ja luottaa omaan osaamiseensa.
Lähteet: Parkkola, Timo 2006. Kulttuurituottajan tiedotusopas. Humakin oppimateriaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti