1. Aluksi
Tässä esseessä käsittelen faniutta sekä tutkimuksen että itse fanien näkökulmasta. Esseeni pohjautuu kirjallisuuden osalta Urpo Kovalan ja Tuija Saresman kokoamaan Kulttikirjaan. Lisäksi olen pohtinut faniutta sekä omien että havainnoimieni ilmiöiden pohjalta.
Tutustuessani aineistoon sain havaita, miten moninainen fani-ilmiö saattaa olla. Vaikka ilmiöistä on esitetty tarkkojakin määritelmiä, sain silti törmätä siihen tosiasiaan, että lopulta jokainen määrittelee itse oman suhteensa idoliinsa. Tosiasiassa hyvin harva fani mahtuu mielessämme olevaan stereotyyppiseen kuvaan. Lisäksi sain havaita, kuinka paljon kaupallista potentiaalia on fanissa, jonka vapaa-aikaa rytmittää oman idolin seuraaminen. Osittain juuri tälle ryhmälle kulttuurituottajat tarjoavat palveluita ja elämyksiä.
2. Fanius tutkijan näkökulmasta
Katja Laitinen määrittelee Tori Amosin ympärille keskittynyttä kulttia käsittelevässä tekstissään ”Keijukaiskuningatar ja hänen hovinsa” fanitoiminnan olevan nimenomaan aktiivista toimintaa, jossa fanit itse luovat omat toimintaympäristönsä, kuten esimerkiksi internet-yhteisöt ja ruokafestivaalit. (Laitinen, 2003, 42-44) Aktiivinen toiminta on juuri se, mikä erottaa fanin muusta yleisöstä. Lisäksi Laitinen tukeutuu tekstissään Stig Söderholmin näkemykseen, jonka mukaan kullakin kultilla on aina omat erityispiirteensä eikä kulteilla yleisesti ole mitään tiettyjä kaavoja tai sääntöjä, joiden mukaan ne toimisivat. Söderholmin mukaan kulteissa toimii kaupallisen ulottuvuuden lisäksi aina myös syvempi yksilöllinen taso. Yhdistävänä tekijänä kulteille voidaan kuitenkin lähes poikkeuksetta mainita se, miten ne korottavat palvonnan kohteen muita korkeammalle. (Laitinen, 2003, 40)
Lukuisissa Kulttikirjan artikkeleissa tulee ilmi myös se näkökulma miten fanius tai kulttiin kuuluminen on monille tietynlainen identiteetin rakentamisen apuväline. Moni saa faniryhmän sisällä jakaa tärkeiksi kokemiaan asioita sekä löytää tukea ja hyväksyntää, jota hän ei muualta löytäisi. Lisäksi fanien muodostamat tiiviit yhteisöt ovat auttaneet monia solmimaan pitkäaikaisia ihmissuhteita ja näin vaikuttaneet kokonaisvaltaisesti myös faniuden ulkopuoliseen elämään. Tutkimuksen kannalta fanius on siis paljon laajempi asia kuin pelkkiä teinityttöjä kirkumassa idoliensa perään. Fanius saattaa monille olla kantava voima elämässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä ihmiset olisivat irtaantuneet todellisuudesta ja eläisivät faniuden luomassa kuplassa. Useissa Kulttikirjan artikkeleissa tuotiin esille myös se miten monet fanit näkevät myös toimintansa huvittavat ja ironiset puolet. (Kovala&Saresma (toim.) 2003)
3. Fanius osallistujan kannalta
Faniuden perustana on usein se, että ihminen saa fanitoiminnasta jotain, mitä arkielämä ei hänelle tarjoa. Esimerkiksi Irma Hirsijärven artikkelissa ”Star Trek –ilmiö fanitutkimuksen valossa” tuodaan muun muassa esille fanien kokemuksia oman faniryhmänsä suvaitsevaisuudesta. Moni fani on kokenut saavansa faniryhmässä hyväksyntää, joka arkielämästä on jostain syystä jäänyt puuttumaan. (Hirsijärvi, 2003, 156-162)
Ryhmän sisäisen hyväksynnän lisäksi fanit saavat usein eheyttäviä kokemuksia samaistumalla idolinsa kokemuksiin ja taiteeseen. Katja Laitisen Tori Amos –artikkelissa tuodaan hyvin esille, miten fanit kokevat Amosin kaikkivoipana selviytyjänä, joka on esimerkillinen ja voimaa antava - jopa taianomainen hahmo. Jotkut fanit ovat korottaneet Amosin eräänlaiseksi jumalattareksi, jolle on perustettu esimerkiksi internetkatedraaleja. (Laitinen, 2003, 50-51)
Harri Heinonen esittelee jalkapalloseura Evertonin etäfaneja käsittelevässä artikkelissaan ”Kaukokannattajat ruudun äärellä” muun muassa fanien flow-kokemusta, jonka he ikään kuin houkuttelevat esiin orientoitumalla esimerkiksi erilaisten fanituotteiden avulla ja katselemalla ottelua televisiosta. Samanlaiset flow-kokemukset ovat toiminnan syynä myös muissa faniyhteisöissä. Kukin fani tavoittelee flow-tilaa orientoitumalla idolinsa tuotantoon, otteluun tms. (Heinonen, 2003, 74-77)
Ilkka Salo tuo artikkelissaan ”Kerouacin matkassa” esille, miten fanius tai kultti voi olla merkittävässä osassa, kun ihminen luo omaa identiteettiään. Salo kertoo tekstissään, miten Jack Kerouacin kirja ”On the Road” teki lähtemättömän vaikutuksen hänen nuoreen mieleensä ja muodostui ikään kuin elämän ohjenuoraksi. (Salo, 2003, 25-37)
Olen myös itse omakohtaisesti kokenut, miten oma idoli voi vaikuttaa nuoren identiteetin rakentumiseen. Olin 17-vuotias, kun näin ensimmäisen kerran kitaristi Steve Vain konsertin Helsingin vanhassa jäähallissa. Häikäisevä show synnytti poltteen, jonka johdosta tutustuin miehen tuotantoon sekä musiikkiin ja elämään liittyvään filosofiin laajemmin. Vain näkemykset soittamisesta ja elämästä yleensä toivat minulle varmuutta ja intoa toteuttaa itseäni niin musiikissa kuin elämässä yleensä.
4. Miten kulttuurituottaja voi hyötyä faniuden tuntemisesta?
Urpo Kovalan ja Tuija Saresman kokoamassa Kulttikirjassa tuodaan useassa kohdassa esille, miten todellinen fanius on paljon enemmän kuin pelkkää tuotteiden kuluttamista. (Kovala&Saresma, 2003) Tämä on kieltämättä totta, mutta usein tosifanit ovat kuitenkin merkittävin kohderyhmä, kun mietitään minkälaisia tuotteita jostakin ilmiöstä aletaan tuottaa. Näiden kaupallisten intressien vuoksi kulttuurituottajan on hyödyllistä tietää, miten ja missä fanit liikkuvat. Lisäksi tuottajan täytyy tietää, minkälaiset ilmiöt ja asiat mahdollisesti kiinnostavat ihmisiä. Onko tässä tuotteessa potentiaalia aikansa kulttisuosikiksi? Tuottajan tulee nähdä minkälaisilla projekteilla tai produktioilla olisi kaupallisia mahdollisuuksia.
Lisäksi fanista voi olla tuottajalle yllättävääkin hyötyä. Suosituimmilla ilmiöillä on usein niin suuret fanimassat, että niiden mielipiteitä on vaikea sivuuttaa. Kun fanimassat saa yhdistettyä ajamaan jotakin tiettyä asiaa, voivat vaikutukset olla yllättävänkin suuria. Tämä käy ilmi Irma Hirsijärven Star Trek –artikkelissa, jossa kerrotaan, miten Star Trek -fanit keräsivät satoja tuhansia vetoomuksia sarjan lopettamispäätöstä vastaan. Lopulta fanimassojen paine oli niin valtava, että sarjaa päätettiin vielä jatkaa. (Hirsijärvi, 2003, 149-150) Tämä osoittaa sen, että tuottajan kannattaa tuntea fanit, jotta hän voisi hyödyntää näissä piilevää voimaa.
5. Lopuksi
Fanius on monelle yksi suurimpia asioita elämässä. Useille se on jopa jollakin tavalla kantava voima. Moni saa siitä elämäänsä sisältö, joka muuten saattaisi jäädä puuttumaan. Toiset kokevat eheytyvänsä sisäisesti, toiset saavat flow-kokemuksia ja jotkut kokevat yhteisöllisyyden kautta saamansa voiman tunteen. Yhtä kaikki, jokainen fani kokee faniutensa aina erittäin voimakkaasti. Faniutta voidaan siis yleisesti ottaen pitää suositeltava oman huomion ja energian kanavoimismuotona.
Faniudessa piilee myös suuri kaupallinen potentiaali ja voima, joka kulttuurialan ammattilaisten tulisi osata hyödyntää muutenkin kuin pelkkien fanituotteiden myymisessä. Usein esimerkiksi rock-bändien niin sanotut street teamit – faneista koostuvat toimintayhteisöt - tekevät promootion kannalta hyvin merkittävää työtä. Usein tällaisessa työskentelyssä kaikki voittavat. Bändi saa julkisuutta, levy-yhtiö säästää kustannuksissa ja fanit kokevat olevansa osa toimintaa ja tekevänsä tärkeää työtä.
Ilmiönä fanius on yleisesti ottaen hyvin positiivinen asia kunhan se pysyy terveellisissä puitteissa eikä rajoita arkea tai ole esteenä esimerkiksi arjen ihmissuhteille. Suurimmalla osalla ihmisiä, jotka ovat joskus olleen jonkin asian faneja, ilmiö laimenee vanhemmiten ja saa erilaisia ilmenemismuotoja. Joillakin fanius säilyttää läpi elämän nuoruuden innon ja lapsenmielisen tavan katsoa asioita.
Lähteet:
Heinonen, Harri 2003, Kaukokannattaja ruudun äärellä. Teoksessa Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.) Kulttikirja. Jyväskylä: Gummerus, 55-84
Hirsijärvi, Irma 2003, Star Trek –ilmiö fanitutkimuksen valossa. Teoksessa Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.) Kulttikirja. Jyväskylä: Gummerus, 143-165
Laitinen, Katja 2003, Keijukaiskuningatar ja hänen hovinsa. Teoksessa Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.) Kulttikirja. Jyväskylä: Gummerus, 38-54
Salo, Ilkka 2003, Kerouacin matkassa. Teoksessa Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.) Kulttikirja. Jyväskylä: Gummerus, 25-37
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti